Kuopion Laivanpäällikkö- yhdistys
Lue lisää

TIETOA MEISTÄ

Kuopion laivanpäällikköyhdistys perustettiin v. 1903 Kuopion Merimiesyhdistykseksi.

Perustajana oli pohjois-savolaisia kauppiaita, kippareita, laivanvarustajia, perämiehiä, luotseja ja merimiehiä.

Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä n. 40 henkilö- ja 2 yhtiöjäsentä. Alkuperäisesti Gust. Raninin viitoittamalla tiellä yhdistyksen jäsenet kyntävät maailman merillä merikapteeneina, luotseina, perämiehinä, laivureina ja kuljettajina.

Osa heistä on toki jo ansaitulla eläkkeellä.

Historiaa


Kuopion Laivanpäällikköyhdistys täytti 110 vuotta v. 2013. Yhdistys perustettiin v. 1903 Kuopion Merimiesyhdistykseksi. Perustajana oli pohjois-savolaisia kauppiaita, kippareita, laivanvarustajia, perämiehiä, luotseja ja merimiehiä. Yhteishengen kohottamista kippareiden ja merimiesten keskuudessa tarvittiin Kuopion satamassa ja lähialueilla.
Kilpailu oli laivaliikenteessä kovaa, suuren laivakapasiteetin ja kokoajan lisääntyvien rautatiekuljetusten myötä kilpailu oli saanut epäterveitä piirteitä. Esimerkiksi voin, mikä oli yksi suurimpia vientiartikkeleita silloin, kuljetukset olivat kokonaan siirtyneet junakyytiin sen ympärivuotisuuden ja nopeuden vuoksi. Myöskin edeltäneen taloudellisen laman jäljet oli nähtävillä.

Elettiin siis merkittävien muutosten aikoja laivaliikenteessä, teollisuudessa ja myöskin Suomen suurruhtinaskunnan muodostumisessa omaksi valtiokseen määräyksineen ja lakeineen.

ALA JÄRJESTÄYTYY

Merenkulkualan järjestäytymisen juuret Kuopiossa juontavat 1860-luvun alkuvuosiin, silloin perustettiin Kuopion Merimieshuone.

Merimieshuoneet olivat jo Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla määrätty perustettavaksi jokaiseen ulkomaankauppaa käyvään kaupunkiin eli ns. tapulikaupunkiin.

Kuopio sai tapulikaupunkioikeudet v.1856, samana vuonna kun Saimaan kanava valmistui. Silloin ulkomaan laivaliikenne mahdollistui myös Kuopiosta. Merimieshuone perustettiin muutaman vuoden viiveellä ja ensimmäisenä asiainhoitajana toimi v.1861 Gustaf Emanuel Ranin, kuopiolainen kauppias ja laivanvarustaja.


Gustaf Emanuel Ranin

Merimieshuoneen johtokunnan muodostivat kaksi edustajaa laivanvarustajista, kaksi edustajaa kippareista ja yksi edustaja merimiehistä. Yhdistykseen oli ilmoittauduttava jokaisen ulkomaan merityötä suorittavan merimiehen ja kipparin. Merimieshuone toimi yhtäaikaa eräänlaisena työnvälitystoimistona, alan etujärjestönä ja sosiaalitoimistona merenkävijöille.

Jos merimieshuoneen jäsentä kohtasi kovat ajat, oli mahdollista saada taloudellisesti apua rahastosta, esimerkiksi kuoleman kohdatessa merenkulkijan, Merimieshuone maksoi leskelle eläkettä. Jäsenmaksuilla kartutettiin rahastoa ja rahaston varanto ilmoitettiin vuosittain paikkakunnan lehdessä.

Esimerkiksi v.1863 Kuopion Merimieshuoneen jäseninä oli 6 kipparia ja 91 merimiestä, rahavaranto oli Suomen 2307 hopiaista markkaa ja 36 penniä.

Suomessa viimeiset Merimieshuoneet toimivat vielä v.1937 saakka. Suurimmassa osin ne oli lakkautettu merimiesalan järjestäytymisen johdosta eri etujärjestöihin.

Ensimmäiset Laivanpäällikköyhdistykset perustettiin Suomessa v.1868 Turkuun ja Poriin, jäseneksi pääsivät päälliköt, perämiehet ja laivurit.

Kuopiossa aikaisemmin v. 1899 oli perustettu Kuopion Konemestariyhdistys, mikä tiesi eri toimialojen liittojen perustamisia muillekin aloille.

Suomalainen Laivanpäällystöliitto perustettiin v. 1906 Turussa (nykyisin Suomen Laivanpäällystöliitto) ajatuksena, että yhdistys ajaisi laivapäälliköiden etua koko Suomessa.

Samana vuonna perustettiin Suomen Konepäällystöliitto ajamaan heidän alansa etuja Suomessa.

Myöskin samoihin aikoihin v. 1906 Tampereella perustettiin laiva- ja lotjamiesten yhdistys ja monta muutakin yhdistystä perustettiin Suomessa mm. Turkuun, Helsinkiin, Raumalle, Lappeenrantaan ja Viipuriin ajamaan lämmittäjien ja laivamiesten etua.

Varsinaisesti Suomen laivamiesten liitto aloitti toimintansa v.1916 (nykyisin Suomen Merimies-union), mikä otti valvottavakseen lämmittäjien ja merimiesten edunvalvonnan ympäri Suomen.


Kuopion satama 1920-luvulla


YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN

Kuopion Merimiesyhdistys (myöhemmin Kuopion Laivanpäällikköyhdistys) sai vuonna 1903 oikeuden toimintaan Kuopion Lääninhallituksen päätöksellä.



” Yhdistyksen nimi on Kuopion Laivanpäällikköyhdistys ja kotipaikkana on Kuopion kaupunki. ”

Kuopion Merimiesyhdistyksen perustamisen ajatuksen siemen kylvettiin 14.12 armon vuonna 1902, kun kippari Samuel Savolaisen luona kokoontui Savolaisen lisäksi, kipparit Eero Hämäläinen, Paavo Rissanen ja Lassi Pekka Keinänen keskustelemaan, josko Kuopioon olisi tarvetta perustaa yhdistys, joka herättäisi toverihenkeä paikkakunnan meriliikennettä harjoittavan väestön keskuudessa, kehittäisi heidän ammattitaitojaan sekä avustaisi puutetta kärsiviä merimiehiä sekä heidän perheitänsä.



” Yhdistyksen tarkoitus on toimia yhteishengen ylläpitäjänä jäsentensä keskuudessa, kehittää heidän ammattitaitoaan ja avustaa puutteeseen joutuneita jäseniään ja heidän perheitään. Tämän ohjelmansa toteuttamiseksi yhdistys järjestää: kokouksia ja esitelmätilaisuuksia, joissa käsitellään ammattialaa koskevia kysymyksiä, illanviettoja ja juhlia. ”

Hanke otti ”tuulta purjeisiin” ja yhdistykselle, jonka nimeksi tuli Kuopion Merimiesyhdistys, laadittiin säännöt, jotka jätettiin Kuopion läänin Lääninhallitukselle 2.2.1903. Sääntöjen allekirjoittajina olivat luotsit Vilho Miettinen ja H. Pasanen sekä kipparit Paavo Rissanen, Samuel Savolainen, Edv. Tuhkanen sekä Lassi Pekka Keinänen. Toiminta-ajatus oli sama kuin yllämainitussa keskustelutilaisuudessa oli esitetty.



” Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen sisävesi- tai rannikkolaivojen päällikkö- tai perämiesoikeudet omaava henkilö, jonka yhdistyksen johtokunta hyväksyy. Johtokunta on myös oikeutettu ottamaan kannattaja- ja lahjoittajajäseniä ja voivat näinä olla laivaliikkeen harjoittajat. Yhdistyksen jäsenluetteloon merkitään tarpeelliset henkilötiedot jäsenistä. Jäsenet suorittavat vuosittain vuosikokouksen määräämän jäsenmaksun. Kuitenkin kaksikymmentä vuotta jäsenmaksua suorittaneet ovat tästä vapaat. Vastoin yhdistyksen tarkoitusperää toimivan tai kahtena vuotena jäsenmaksunsa laiminlyöneen jäsenen voi johtokunta yhdistyksestä erottaa. ”

Jäseneksi pääsi jokainen Kuopion Merimieshuoneeseen sisäänkirjoitettu merimies, joka oli laivanpäällikkö, perämies, luotsi tai luotsioppilas tai kansimies, jolla oli vähintään yhden purjehduskauden meripalvelu. Edellisten lisäksi yhdistyksen jäseneksi pääsivät myös ”laivain isännät”. Maksuina jäsenet suorittivat ”sisäänkirjoitusmaksun” sekä vuosittain ”vuosimaksun”.

Yhdistyksen säännöt vahvistettiin Kuopion Lääninhallituksessa 6. päivänä helmikuuta 1903.

Kuopion läänin kuvernööri hyväksyi Kuopion Merimiesyhdistyksen vasta 13.1.1912, (toimituksen huomautus, olisiko kuvernööri arvellut tämän olevan kilpailija Kuopion Merimieshuoneelle, millä oli virallinen status merimiesten eläkkeitten hoitajana)?



” Johtokunta voi kunakin tilivuotena jakaa 2§:ssä mainittuja avustuksia korkeintaan 75% jäsenmaksuista ja koroista kertyneistä tuloista.”

Yhdistys oli kuitenkin toiminut koko ajan vireästi, ja v. 1903 jäseniä oli 43 kohoten tasaisesti aina vuoteen 1920, jolloin jäsenmäärä oli n. 100 henkilöä.


Herman Saastamoinen

Yhdistyksen talous oli kunnossa, sillä paikalliset liikemiehet ja yritykset olivat asiassa mukana alusta alkaen, muutamia mainitakseni, Gustaf Raninin perilliset (myöhemmin Oy Gust. Ranin), edustajanaan Petter Emanuel Ranin, kauppaneuvos Herman Saastamoinen, kauppaneuvos Birger Hallman, kauppaneuvos Isak Löf, kauppias Edvard Soininen ja kauppaliike Kärkkäinen & Putkonen Iisalmesta.



” Yhdistyksen asioita hoitaa kuusihenkinen johtokunta, johon jäsenet valitaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Eronneen jäsenen tilalle voidaan valita uusi kesken toimintavuotta. Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, varainhoitajan ja sihteerin, jotka kaksi viimeksimainittua tointa voi hoitaa sama henkilö. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan tai tämän estettynä ollessa varapuheenjohtajan kutsusta ja on se päätösvaltainen vähintään neljän jäsenen saapuvilla ollessa.”

Yhdistykseen kertyneistä varoista avustettiin pulaan joutuneita jäseniä lainoin, koron ollessa 6%, sekä avustuksin.

Suomen itsenäistyttyä v.1917 Suomeen oli perustettu yhdistysrekisteri, mihin kaikki yhdistykset tuli ilmoittaa hyväksyttäväksi, niin myös Kuopion Merimiesyhdistyksen ilmoitus tehtiin 14.1.1920 kyseiseen rekisteriin, joka ei kuitenkaan hyväksynyt yhdistyksen sääntöjä puutteellisten papereiden vuoksi. Tarina ei kerro, mitä puutteita papereissa oli.

Toiminta oli kuitenkin vilkasta koko 1920-luvun, jäsenmäärän pysyessä vakiintuneella tasolla.



” Yhdistyksen nimen kirjoittaa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jompikumpi yhdessä sihteerin kanssa.”

MERENKULKUALAN KOULUTUSTA KUOPIOSSA

Pienten laivojen päälliköiden ja merimiesten koulutus saatiin Kuopioon 1904 kurssiluontoisena, mikä muutettiin jo seuraavana vuonna talven pituiseksi merimiesoppijaksoksi.

Vakinaiset merimieskoulut perustettiin Sortavalaan, Savonlinnaan, Loviisaan, Turkuun, Ouluun, Jyväskylään ja Koivistolle. Kuopiossakin haluttiin merimiesoppijakso vakinaistaa omaksi kouluksi. Suunnitellun oppilaitoksen oli tarkoitus toimia Jyväskylän koulun ohjesäännön mukaan.

Kuopiossa ehdotettiin, että oppilailta ei vaadittaisi purjelaivakokemusta, koska sitä oli mahdotonta saada sisävesillä. Ruotsinkielen asemasta toivottiin voitavan opettaa venäjänkieltä. Sen taito oli tarpeen, kun täkäläiset laivat jatkuvasti kävivät Pietarissa.



” Yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi alkaa maaliskuun 1 p:nä ja tilit päätetetää toimintavuosittain.”

Joulukuussa 1911 apulaismerenkulun tarkastaja, kapteeni Wilhelm Fagerholm oli käynyt tarkastamassa teollisuuskoulussa toimivaa merimiesoppijaksoa.

Fagerholm ei kuitenkaan voinut julkistaa kertomusta ilman esimiehensä lupaa.

Merimieskoulun perustamishalukkuuden vuoksi koulun johtokunta olisi halunnut nähdä arviot jakson toiminnasta.

Tarkastajan esimies vastasi kirjalliseen pyyntöön, >> että Suomen merenkulun tarkastaja on virkatehtävistään tilivelvollinen ainoastaan Keisarilliselle Suomen Senaatille<< .

Koulun johtokunta anoi, että teollisuushallitus toimittaisi Kuopioon merenkuluntarkastajan tekemän senaatille jätetyn vuosikertomuksen Kuopiota koskevan osan.

Koulun johtokunta kääntyi Kuopion valtuusmiesten puoleen merimiesoppijakson vakinaistamisessa. Perusteluina johtokunta esitti, että Kuopiossa on oppilasluku vuosittain vaihdellut 5-16 välillä. Lukuvuonna 1911-12 se oli suurempi kuin missään muussa merimieskoulussa.

Koulun kirjoissa oli ollut 97 oppilasta, jotka harvoja poikkeuksia lukuunottamatta olivat kotoisin Kuopion-Iisveden-Iisalmen ja Kajaanin vesistöjen varrelta.



” Vuosikokous pidetään huhtikuussa ja käsitellään siinä seuraavat asiat:

Esitetään vuosi- ja tilikertomus.

Päätetään johtokunnan tilivapaudesta.

Valitaan kuusihenkinen johtokunta seuraavaa toimintavuotta varten.

Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille yksi varamies.

Päätetään jäsenmaksun suuruus.

Käsitellään muut mahdolliset asiat. ”

Toiminnan kannalta koulun johtokunta piti epäedullisena, että merimiesoppijakso ei kuulunut teollisuushallituksen alaisuuteen, vaan oli merenkulun tarkastajan viraston alaisena.

Koulun johtokunta oli valittu teollisuuskoulun edun mukaisesti. Merimieskoulun oma johtokunta voitaisiin taas nimittää sille alalle sopivista ja innokkaista henkilöistä.

Merimiesoppijakson tulevaisuuden teki epävarmaksi riippuvaisuus vuosittaisista määrärahoista. Nyt ehtona oli vähintään 10 oppilaan osallistuminen koulutukseen.

Vakinaiset merimieskoulut olivat voineet toimia, vaikka niissä on ollut joinakin vuosina vain kaksi oppilasta. Kuopion teollisuuskoulun johtokunta ehdotti, että Kuopion kaupunginvaltuusto anoisi merimiesoppijakson muuttamista itsenäiseksi ja vakinaiseksi valtion varoilla toimivaksi merimieskouluksi. Johtokunta ehdotti myös, että koska muitten paikkakuntien merimieskoulut olivat saaneet kukin omalta sijoituskaupungiltaan ilmaisen huoneiston, polttopuut ja valon, niin myös Kuopion kaupunki tarjoaisi nämä edut.

Anomus johti tulokseen ja Kuopioon perustettiin oma merimieskoulu. Se aloitti toimintansa syksyllä 1913 teollisuuskoulussa käyttäen samaa luokkaa ja siinä olevia kalusteita ja välineitä, joita merimiesoppijakso oli siihen mennessä tarvinnut.

Käyttölupaa pyydettiin niin pitkäksi aikaa kuin toiminta ei häiritsisi teollisuuskoulun toimintaa. Teollisuuskoulun johtokunta pyysi teollisuushallitukselta, että merimiesoppijaksoa varten hankittu ja lahjaksi saatu kalusto sekä oppikirjat saataisiin luovuttaa merimieskoululle. Kalusteet ja opetusvälineet, mm. kompassit, näytelaivat, merikortit, merilait ja meritaulut olivat teollisuuskoulun opetuksessa tarpeettomia.



” Ylimääräisiä yhdistyksen kokouksia pidetään johtokunnan kutsusta tarpeen mukaan.”

Vuonna 1929 Kuopion Merimiesyhdistys lähetti edustajansa Helsinkiin Tasavallan hallituksen ja Merenkulkuhallituksen puheille esittämään, että eduskunta myöntäisi varoja merenkulkukoululle Kuopioon sisävesien laivanpäälliköiden kouluttamista varten.

Merimieskoulu Kuopiossa lakkautettiin 1945, kun valtiolla ei ollut varaa pitää useita koulutuspaikkoja.


Koulutustiloina toimi Kuopion Teollisuuskoulu Maaherrankadulla, samassa koulussa, missä konepäälliköiden koulutusta oli ollut jo 1800-luvun lopulta. Myöhemmillä vuosikymmenillä Kuopiossa on järjestetty kurssiluontoisia koulutuksia laivapäälliköille tarpeen mukaan, Merenkulkulaitoksen toimesta.

10§

” Kutsu vuosikokoukseen annetaan vähintään 7 pv. ennen ja muihin kokouksiin vähintään 3 pv. ennen kokousta ilmoituksella johtokunnan määräämässä paikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä.”

ETUJÄRJESTÖJÄ JA NIMEN MUUTOKSIA

Laivaliikenne oli kokenut paljon muutoksia 1940-luvulle tultaessa. Oli perustettu omia etujärjestöjä mm. Suomen Merimies-Unioni ja sen myötä myös Kuopion Merimiesyhdistyksen jäsenistö oli muuttunut. Jäseninä oli pääasiassa kipparit ja perämiehet sekä luotsit. Pois olivat jääneet merimiehet, kauppiaat ja useimmat laivaisännät. Yhdistys päätti muuttaa nimensä ajanmukaiseksi ja 17.4.1941 allekirjoitettiin sopimuskirja, jolla Kuopion Merimiesyhdistyksen toimintaa jatkoi Kuopion Laivanpäällikköyhdistys. Muutos hyväksyttiin Kuopion Merimiesyhdistyksen vuosikokouksessa samana päivänä. Muutospaperit jätettiin yhdistysrekisteriin, mistä tuli kielteinen päätös 17.9.1941. Jälleen puutteellisten papereiden vuoksi.

Viimein 27.11.1941 saatiin hyväksyvä päätös ja yhdistys saattoi toimia virallisesti rekisteröitynä yhdistyksenä. Toiminnan tarkoituksena oli sääntöjen mukaan ”ylläpitää yhteishenkeä jäsenistön keskuudessa, kehittää ammattitaitoa sekä avustaa jäseniä ja heidän perheitään” .

11§

” Näitä sääntöjä voidaan muuttaa yhdistyksen vuosikokouksen päätöksellä, jos vähintään ¾ läsnäolevista jäsenistä sitä kannattavat. Päätöstä älköö kuitenkaan tehtäkö siinä kokouksessa, jossa muutosehdotus on tehty.”

Tuolloin vuonna 1941 jäsenmäärä oli 18, nousten jo seuraavana vuonna 25 jäseneen.

Vuosina 1945-46 keskusteltiin vilkkaasti liittymisestä Suomen Laivanpäällystöliittoon. Asia ei kuitenkaan tuolloinkaan johtanut liittymiseen.

Kuitenkin vuonna 1947 lähetettiin yhdistyksen edustajana Taavetti Leppänen Kotkaan, Suomen Laivanpäällystöliiton kokoukseen.

Varoja pyrittiin hankkimaan mm. järjestämällä iltamat 8.12.1947 Kaupunginhotellissa.

Ohjelmassa oli sen ajan mukaisesti mm. alkusoitto, tervehdyssanat, yksinlaulua, arvontaa ja lopuksi tanssia.

Osanotto ei ollut toivotun vilkasta ja tuottoa kertyi vain 270 markkaa ja sekin vain, koska avustuksia antoivat mm. Oy Gust. Ranin, Oy Birger Hallman sekä Kuopion Puu ja Tiili Oy, yhteensä 2500 markkaa.

Vuosikokouksessaan 16.6.1948 tehtiin jäsenistön taholta esitys, että Kuopion Laivanpäällikköyhdistys tallentaisi vanhoja laivamuistoja jälkipolville.

Hanke sai kannatusta, mutta ei rahoitusta, ja se jäi unholaan.

Yhdistyksen johtokunta päätti järjestää yhdistyksen 50-vuotisjuhlat Kaupunginhotellissa 15.12.1953. Kutsuvieraiksi oli kutsuttu Suomen Laivapäällystöliiton edustaja sekä merenkuluntarkastaja.

Juhlat onnistuivat hyvin, vaikka poisjääneitäkin oli. Mm. kirjeitse oli tullut kiitokset ystävällisestä kutsusta ja valittelut poisjäännistä, päiväys oli Syvänniemi 15.12.1953 ja allekirjoittajana H. Saastamoinen (Onni Herman Saastamoinen, Herman Saastamoisen poika).

Yhdistyksen 80-vuotistaipaleen kunniaksi järjestettiin v. 1983 jäsenistölle juhlaristeily Kallavedellä.

Satamakauden avajaisissa v. 1985 yhdistyksemme jäsenet, vanhat kipparit Otto Happonen, Hannes Pulliainen ja Matti Koponen saivat suorittaakseen juhlallisen lipunnoston.

Kuopion Laivanpäällikköyhdistys vietti 100-vuotisjuhlia 6.2.2003 jäsenistön kesken, jäseniä yhdistyksessä oli n. 30 henkilöä. Mukana on edelleen myös Oy Gust. Ranin edustaja, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.

Yhdistys ei vielä tänäkään päivänä ole Suomen Laivanpäällystöliiton jäsen ja toiminta on yhteishengen kohottamista jäsenistön keskuudessa.

12§

” Yhdistystä ei lakkauteta niin kauan kuin viisi yhdistyksen jäsentä päättää pitää yllä sen toimintaa. Jos yhdistys lopettaa toimintansa on sen varat luovutettava Kuopion huoltolautakunnan haltuun sen määräämällä tavalla käytettäväksi puutteenalaisten laivapäälliköiden tai perämiesten ja heidän perheittensä avustamiseksi. Soveltuvissa kohdissa on noudatettava mitä voimassaolevat lait ja asetukset yhdistyksistä määräävät. ”


TAUSTOJA JA TARINOITA

Kuopion kaupunki perustettiin v. 1653 ensimmäisen kerran. Perustajana oli Suomen kenraalikuvernööri kreivi Pietari Brahe. Kuopion sijainti oli otollinen vesistöjen risteyskohdassa ja vesiyhteydet olivat tärkeät myös silloin, kun tieverkkoa ei ollut.

Varmuuden vuoksi Kuopio perustettiin toisen kerran v. 1779 Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III toimesta ja hän vierailikin Kuopiossa samana vuonna. Hän perusti Kuopioon sotilasvaruskunnan ja suomenkielisille upseerikoulun. Varuskunta tarvitsi myös oman viinanpolttimon ja sataman mihinkä, viinanpolttimon tarvitsemat viljat tuotaisiin laivoilla. Näin siis Kuopio sai sataman nykyiselle paikalleen kaupungin rantaan Koljonniemen viereen vuonna 1780.

Pohjois-Savo oli 1700- ja 1800-luvun yksi Suomen tärkeimmistä tervantuottoalueista ja viljaakin tuotettiin yli oman tarpeen. Tuotteet kuljetettiin sulan veden aikaan isoilla lastiveneillä Lappeenrantaan, sieltä talven aikana eteenpäin Viipuriin hevospeleillä. Kuopion ja Lappeenrannan välillä oli vuolaasti virtaavia paikkoja useita, joita oli perannut v.1799 perustettu Kuninkaallinen Koskenperkausjohtokunta, jotta rahdin kuljettaminen kaupunkien välillä olisi mahdollista.

Pohjois-Savon ensimmäiset kanavasulut rakennettiin Leppävirran Konnukseen ja Varkauden Taipaleeseen v. 1835-1840 ja niin isompien alusten liikennöinti mahdollistui Vuoksen vesistössä. Sen aikainen ”syväväylä” Lappeenrantaan valmistui v.1847. Väylän syvyys oli vähintään 2,1m (7 jalkaa), sulkujen pituus oli 38,5m ja leveys 6,8m.

Ensimmäisen höyryaluksen Vuoksen vesistöön hankki tehtailija Nils Arppe v. 1833, jolla hän hinuutti puutavaralotjia Joensuusta ja Kiteen Puhoksesta Joutsenoon ja Lappeenrantaan. Kuopiolainen C.G.Wiik hankki v. 1846 Suomen toisen siipiratasvetoisen höyrylaivan, joka sai nimekseen KUOPIO, laiva hinasi lautalastissa olevia lotjia Kuopiosta Lappeenrantaan.

Saimaan kanavien valmistuminen v. 1856 mullisti laivaliikenteen Vuoksen vesistössä ja kuopiolaiset kauppiaat Gust. Ranin ja Bona Kellgren, kauppias ja teollisuusmies A. Kellgrenin leski varustelivat innolla aluksiaan meriliikenteeseen, pääsääntöisesti puurunkoisia kaksimastoisia kuunareita ja lotjia, jotka rakennettiin eri puolilla Kuopiota olevissa telakoissa.

Vientitavarat Kuopiosta olivat silloin sahatavaraa, voita, tervaa, turkiksia ja ajoittain viljaa.

Sahatavaran kauppa kävi vilkkaana Itämeren satamiin ja Englantiin. 1860-luvulla Euroopan sotien jälkeen siellä rakennettiin vilkkaasti. Kuopiosta vakiintuikin reittirahtiliikenne Viipuriin, Pietariin, Hampuriin, Kööpenhaminaan, Tukholmaan ja Hulliin.

Viipuri ja Pietari olivat voin vientikohteita ja takaisin tuotiin mm. ruista ja muita kauppiaitten myymälöissään myymiä tuotteita. Saksaan ja Englantiin puutavaraa ja voita, mutta voin vienti tyrehtyi tasalaadun ja kunnon pakkauksen puutteeseen.

Paluukuormalastina tuotiin suolaa, sokeria ja siirtomaatavaroita. Tervaa vietiin Kööpenhaminaan sekä Tukholmaan tervapörsseihin, jonka vienti sitten ajallaan tyrehtyi rautalaivojen myötä.

Gustaf Raninin ja kauppias Pavloffin laivastoon kuuluva kuunari KUOPIO tekikin melkoisen matkan jo heti 1858-1859.

Alus oli kuopiolaisen laivanrakentajan Petter Myöhäsen rakentama avomerikelpoinen alus. Päällikkönään C.G. Westerholm laiva seilasi Kuopiosta Hulliin sahatavaraa, Hullista Malagaan Espanjaan tiili- ja hiililastissa ja Malagasta Alexandriaan Egyptiin. Egyptistä alus otti viljaa lastiksi vieden sen Skotlantiin, Skotlannista kuunari Kuopio tuli Pietariin suolalastissa ja samantien lähti kauppiaitten omalla lastilla viemään sahatavaraa kohti Aberdenia Skotlantiin.

1860-luvun alussa kuunari Kuopio teki useita kaukomaitten matkoja viedessään sahatavaraa Englantiin, ottaen rahtauksia enimmäkseen Englannista mm. kohteina Brasilian Rio de Janeiro, josta tuontirahtina kahvia ja Kuuban Havannaan tuomisinaan sokeria. Suurimmaksi osaksi reissut tehtiin kuopiolaisella miehistöllä, päällikkönään Brandt.

Näin oli kuopiolaisten varustamojen merten valloitus aloitettu.

Kauppiaat Ranin ja Pawloff hankkivat vuonna 1863 Ruotsista puurunkoisen 45 ind.hv höyrykoneella varustetun potkurilaivan nimeltään ”Jönköping”, mikä nimettiin uudelleen ”Rauha”- nimiseksi. Alus oli ensimmäinen potkurilaiva Kallavedellä. Alus pystyi ottamaan 500 tynnyriä ruista tai 160 matkustajaa. Alukseen ommeltiin Tukholmassa kuusi (6) kyynäräinen ”Suomen lippu” ja kahdeksan (8) kyynäräinen viiri, mikä oli ommeltu siniselle kankaalle punaisella reunuksella ja viirissä luki ”Rauha”. Rauha oli tiettävästi ensimmäisiä suomalaisia aluksia, joka purjehti epävirallisen Suomen lipun alla. Kyseisenä vuonna 1863 oli Suomen suurruhtinaskunnassa noussut kiivas keskustelu omasta lipusta.

Kaukomaiden valloitus laantui kuitenkin varsin nopeasti merilaivojen kokojen kasvaessa ja höyrykoneiden aikakauden alkaessa. Pienillä 30-metrisillä silloiseen Saimaan kanavaan sopivilla aluksilla tyydyttiin liikennöimään Itämeren satamiin ja Englantiin. Kilpailu asiakkaista ja rahdeista kasvoi koko ajan 1800-luvun loppuun asti. Muodostui osakeyhtiöitä ja osuutoiminta laivayhtiöitä, jotka ajoivat muutakin kuin omaa rahtia ja yhtiöitä meni konkurssiin. Kilpailu nopeudesta joskus vaaransi matkustajien hengen ja rahdin.

Viina ja vesiliikenne ei silloinkaan sopinut yhteen, niin kuin ei tänä päivänäkään.

Onnettomuuksia sattui mm. Kuopion satamassa vuonna 1864, kun höyrypursi Pääsky törmäsi s/s Seuraan, joka upposi vieden monta matkustajaa mukanaan. Molempien alusten miehistöt olivat humalassa ja he saivat ankaria sakkoja ja yksi mies menetti kansalaisoikeutensa. Tästä onnettomuudesta ei kuitenkaan otettu opiksi.

Viina ja kilpa-ajot vaivasivat höyrylaivaliikennettä pitkään, vaikka ”vuonna -66, tuli Suomeen laki uus” kotipoltto kiellettiin. Ulkomaan laivat myös toivat mukanaan viinaksia.

Joskus kippareita haettiin Seurahuoneelta laivaan ajurikyydillä, jopa kottikärreillä. Pääasia oli, että kippari on laivassa mukana, ruorimiehet hoitelivat ajamisen.

Maaninkalainen merikapteeni Heikki Pesonen pitkään merillä seilanneena oli mm. höyryvenhe Tähden ja s/s Maaningan päällikkö ja hän tykkäsi myös kostuttaa suuta muullakin kuin vedellä. Kerran hänelle kävi pahempi tapaturma, hän särki juovuspäissään laivalla rantaan tullessaan perusteellisesti yhden kylän laiturin. Laivan omistajat laittoivat Heikin ajokieltoon, mutta hänellä oli mukanaolovelvollisuus kun matkustajamäärä meni yli 140 henkilön, sillä hänen poikansa kippari Pekka Pesosen silloiset pätevyyskirjat eivät riittäneet enempään. Eläkepäiviään Heikki Pesonen vietti Maaningalla, vanhalla merikarhulla kun, uni ei meinnanut tulla maissa, hän palkkasi rengin heittelemään vettä aitan seinään niin uni tuli. Yhdistyksemme jäsen, kippari Pekka Pesonen oli hyvin sanavalmis ja pidetty mies. Pekka Pesonen keksi monenlaisia kujeita, kerrankin hän laittoi laivakyydin aikana pankinjohtajan housuun salaa ravun. Pankinjohtaja manasi Pesosta, kun arvasi, että kukaan muu ei uskaltaisi tehdä moista.

Kilpailu myöskin purjehduskauden pituudesta oli kovaa, kuka lähti ensimmäisenä reitilleen keväällä ja kuka oli viimeinen ennen Kallaveden jäätymistä. s/s Heinävesi II neitsytmatkallaan vuonna 1906 oli päättyä huonosti, sillä sen ensimmäisen purjehduksen aikaan oli järvi vielä jäässä. Puutosselän rannassa kannettiin kiviä laivan peräosaan, jotta keula saataisiin nousemaan korkeammalle ja se helpottaisin jäissä kulkemista. Näin päästiinkin jonkin matkaa, mutta vähän ajan kuluttua konemestari Räsänen ilmoitti laivaan tulevan vettä ja laivan sivut olivat pahoin vaurioituneet. Oli tipalla, että laivan neitsytmatka olisi ollut myös viimeinen.

Vuonna 1912 Kuopion piirissä oli rekisterissä: 40 höyrylaivaa, 50 lotjaa, 34 kaljaasia ja 4 lastivenettä.

Myöskin unohduksia kippareille on sattunut. Kerran s/s Leppävirta I lähtiessä Savolinnasta kohti Kuopiota kippari Blofeld unohti komentaa laskemaan mastot alas Kyrönvirran matalan sillan vuoksi. Sillan alta mennessään molemmat mastot katkesivat, taempi masto repi katon irti kolmen hytin päältä. Hytistä, mistä katto irtosi, oli nukkumassa eräs vanhapiika, joka säikähti pahan päiväisesti saaden shokin. Matkustaja juoksi tovin yöpukusillaan paniikissa ympäri yläkantta kapteeni perässään rauhoittelemassa. Katsojilla oli hauskaa.

Kieltolaki 1919-1932 toi omat kuvionsa laivureiden elämään. Meren puolella kävijät tietenkin huolsivat sisämaan kaupunkeja. Laivat jättivät lähellä Kuopiota ”torpeedonsa” ja kanisterinsa niin sanottuun ”viinasalmeen”, mistä ne käytiin hieman myöhemmin hakemassa. Kuopiossa ei tietääkseni kärsitty ”kuivuudesta”.

Vuosina 1939-1944 sota-aikana yhdistystoiminta oli hiljaista ja myöskin oli hiljaista laivaliikenne Kallavedellä.Saimaan kanava oli hetken auki jatkosodan aikana, kun Suomi hyökkäyksellään siirti linjoja itään.

Jatkosodan jälkeisinä vuosina yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi huomattavasti. Johtuen uittomäärien huomattavasta kasvusta ja muunkin laivaliikenteen elpymisestä.

Sotakorvauksien maksu Neuvostoliitolle sisälti myös paljon laivoja, sinne meni mm. Saastamoisen Yhtymän Kuopiossa jäänmurtajana ja hinaajana palvellut, v.1911 Joroisissa valmistunut, valtion käyttöön sodan ajaksi luovutettu s/s Haapaniemi.

Toisaalta sotakorvaukset työllistivät suuresti Vuoksen vesistön telakoita rakentamalla uusia aluksia myös Suomeen, lähinnä hinaajia sisävesille.

Meriliikenne Kuopiosta ja Vuoksen vesistöstä oli loppunut talvi- ja jatkosodan johdosta, kun Saimaan kanava oli räjäytetty tukkoon ja alueet oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle.

1950-luku oli varsinkin matkustajalaivaliikenteelle alasajon aikaa. Muut liikennemuodot (linja-autot, juna ja lentokoneet) olivat vieneet asiakkaat, myös parantunut maantieverkko vaikuttivat asiaan. Se heijastui myöskin yhdistyksen jäsenmäärään alentavasti. Kuopiosta ajettiin kuitenkin vielä onneksi vesibusseilla ja laivoilla lähisaariin ja Ritoniemeen, tietä kun ei voinut joka paikkaan tehdä.

1960-luvulla kotimaan matkailuun tuli nostetta ja matkustajalaivoille tuli jälleen käyttöä, onneksi kaikkia ei vielä oltu myyty naulatehtaan tarpeisiin.

Heinäveden reitti Savonlinnaan ja takaisin kauneudessaan oli vertaansa vailla. Sen vuoksi se nousi suosituimmaksi turistireitiksi. Kipparit, ketkä tiesivät reitin metkut virtauksineen, kapeikkoineen ja kivineen, nousivat arvoon arvaamattomaan.

Uittotoiminta jatkui edelleen Vuoksen ja Päijänteen vesistöissä vilkkaana. Hinaajia dieselöitiin kiihtyvällä tahdilla.

Suomi kävi neuvotteluita presidentti Urho Kekkosen johdolla Saimaan uuden kanavan rakentamiseksi ja avaamisen uudelleen, Neuvostoliiton kanssa pitkään. Kanava avattiin jälleen liikenteelle v. 1968. Kanavan aukeaminen uudelleen ei innoittanut samalla tavalla kuopiolaisia varustelemaan aluksia ulkomaanliikenteeseen kuin reilut sata vuotta sitten.

1970-luvulla saksalaiset turistit löysivät tiensä laivareiteille Itä-Suomeen. Kerrankin Heinäveden reitillä kaikki ulkomaalaiset matkustajat olivat pakkautuneet toisen puolen reelingille, laiva kulki syrjällään. Kippari Puolakka tuumasi matkanjohtajalle asiasta, että ”jos matkustajat ei ossoo olla kahen puolen laivoo, niin jiävät syömättä”.

Uusiakin aluksia varusteltiin ja vanhoja rahtilaivoja muutettiin matkustaja-aluksiksi ja samalla niihin vaihdettiin dieselkoneet.

Suosittu risteilytuote Kuopion paikallisristeilyliikenteessä oli rantakalaillat saaristossa (lue Hietasalossa) ja Vaajasalon kierros. Silloin Kuopion suurin varustamo oli Rolf Stellbergin perustama Roll Risteilyt Oy, muutamia kippareita yhtiöstä mainitakseni yhdistyksemme kunniapuheenjohtaja Matti Koponen, Reima Karanen ja Asko Kojonkoski.

1980-luku toi Kuopioon m/f Juliane-aluksen, aluksella operoi Saline Oy, kipparinaan Pekka Väänänen. Juliane oli entinen saksalainen yhteysalus (ex. Pellworm). Julianella ajettiin lähiristeilyjä Kuopiossa, laivassa oli mm disco. Toiminta yhtiöllä loppui muutaman vuoden jälkeen.

Vuonna 1996 Kuopiossa aloitti uusi yritys Koski-Laiva Oy, kippareinaan mm. Seppo Pirinen, Tiina Pirinen, Sakari Savolainen, Raimo Perämäki ja Pasi Koivuniemi. Koski-Laiva Oy:n laivastoon kuuluu tällä hetkellä, v. 2014 neljä alusta m/s Koski, m/s Osmo, m/s Salmetar ja m/s Pujo.

2000-luku toi tullessaan uusia yrittäjiä Kuopion satamaan. Mm. Blue White Resorts Oy:n, laivoinaan m/s Blue White Eagle (ex. Koli III, Frisia III) ja myöskin m/s Vinkerin Pieliseltä. Yhtiö lopetti toimintansa muutaman vuoden jälkeen.

V. 2005 aloitti Ahtijahti Oy ajamaan tilausristelyjä, aluksena m/s Ahti 219:ta (ex. Tpbs 219), alus on entinen Ruotsin armeijan maihinousu-/kuljetusalus, kipparinaan Pertti Kontinen.

V. 2006 Kari Rapo (Roll Risteilyiden ex. Toimitusjohtaja), yhtiöitti omat laivansa Queen Cruises Oy:ksi. Aluksina m/s QueenR ja m/s Princess Anne. Yhtiölle kipparoivat Kari Rapo, Jani Rapo ja Tuomo Tuppurainen.

Roll Risteilyssä tapahtui omistajajärjestelyitä ja he operoivat tällä hetkellä kolmella aluksella, m/s Ukko, m/s QueenR ja m/s Princess Anne, kaksi viimeiseksi mainittua alusta ajaa vuokralla yhtiölle. Laivaisäntinä yhtiössä Noora Kivi ja Ismo Apell, kipparina mm. Heikki Silmärinen.

Partiolippukunta Järvisissit operoivat yhdellä aluksella m/s JS II:la (tuttujen kesken Jässi) tilausristeilyjä partiotoiminnan ohessa. Kippareinaan mm. Pertti Räikkönen ja Harri Saastamoinen.

Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä n. 30 henkilö- ja 2 yhtiöjäsentä. Alkuperäisesti Gust. Raninin viitoittamalla tiellä yhdistyksen jäsenet kyntävät maailman merillä merikapteeneina, luotseina, perämiehinä, laivureina ja kuljettajina. Osa heistä on toki jo ansaitulla eläkkeellä.

Kallamerestä jäitten lähtöä odotellessa.

Kuopiossa 11.4.2014

Pertti Kontinen

Kuopion Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtaja
Historiikissa käytetyt lähteet:

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkistot, lehtileikkeet, valokuvat

Osakeyhtiö Gust. Ranin Savon vanhin kauppahuone 1852-1952 historia

Kuopion Teollisuuskoulun historia

Kuopion Laivanpäällikköyhdistyksen pöytäkirjat

Kooste yhdistyksen pöytäkirjoista 100-vuotisjuhlaa varten

tekijät Raimo Raatikainen ja Matti Karstinen

Yhdistyksen säännöt (tekstissä kursivoituna)

TUKIJAT

Ahtijahti Oy on monipuolinen palveluyritys. Palveluihin kuuluvat mm. vesistössä tapahtuvat kuljetukset, nostot laivalla,veneellä ja lautoilla. Tilausristeilyt m/s Ahti 219 -laivalla ja m/b Alukatti-veneellä tapahtuvat henkilökuljetukset myös kalastusretket.

Koski laiva Oy on Kuopiossa toimiva matkailualan yritys, toimiala on sisävesiristeilyt. Risteilytarjontaan kuuluvat tilausristeilyt sekä paikallisristeilyt Kuopion lähivesillä mm. Saaristokaupungin alue sekä risteilyt Rauhalahden alueelle

Noin 35 vuotta sitten edesmennyt Rolf "Rolle" Stellberg sai idean Kuopion matkustajasatamasta liikennöivästä sisävesiristeily-yrityksestä - näin syntyi Kuopion Roll Risteilyt. Viihdettä ja herkullista ruokaa tarjoavat risteilijät ovat kulkeneet Kallaveden kauniissa maisemissa jo vuodesta 1978. Monien vaiheiden jälkeen yritys siirtyi vuonna 2007 Lakelanlines Oy omistukseen. Yhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja on Noora KIvi.

Suomen toiseksi vanhin edelleen toimiva perheyritys, Oy Gust. Ranin valmistaa arktisen luonnon aineksista alkoholijuomia Suomen, Euroopan ja Aasian nautiskelijoille.

Metsätyö Markop Oy on Pohjois-Savon järvimaisemissa toimiva puunkorjuuyritys. Yritys suorittaa myös lauttakuljetuksia.

Yhteystiedot

puheenjohtaja@klpy.fi

sihteeri@klpy.fi